New arrivals

 

© Pixabay

Taivas oli koko päivän näyttänyt pilviseltä ja harmaalta. Zack oli ollut varma, että pilvet repeäisivät sateeseen ennen iltaa. Olisi ollut taas niin hänen normaalia tuuriaan, että taivas repeäisi juuri silloin, kun tilan pihalla pitäisi pyöritellä isoja hevoskuljetusautoja ja hevosia. Tottakai silloin olisi luvassa mutaa, kuraa ja vettä korviin saakka. Taivas ei kuitenkaan revennyt, vaan päinvastoin sää alkoi kirkastua iltaa kohden. Zack nojasi tarhan porttiin ja katseli nuorikkojaan aidan takana. Iso joukko nuoria tammoja pitäisi alkaa kouluttaa ratsuiksi ja kilpailukautta varten valmiiksi. Ja nyt tilan omistaja Chaorita von Hellgren oli tilannut heille lisää hevosia. Toivottavasti nainen oli hankkinut heille myös lisää työvoimaa. 

Zack kuitenkin tiesi, että se olisi hänen työnkuvaansa kuuluva ominaisuus. Työntekijöistä vain oli ollut pulaa viime vuosina. Palkkataso liikkuvassa rodeossa oli korkeampi kuin heillä ja houkutti heidän kausityöntekijänsä mukaansa. Zackin pitäisi alkaa neuvotella palkkojen nostamisesta rouva Hellgrenin kanssa mutta pelkkä ajatus sai miehen viikset vääntymään ympäri. Rouva von Hellgren piti kukkaronsa nyörit varsin tiukalla mitä Wyomingin tilaan tuli. Zackin olisi tehnyt mieli kysyä mikä naisen ongelma oli, muttei ollut viitsinyt alkaa tapella rouvan kanssa. Jack toki oli sanonut että rouva Hellgren varmasti suostuisi jos asia esitettäisiin tälle oikeanlaisella asenteella, joka ei ilmeisesti ollut Zackin asenne. Hänen pitäisi puhua pojalleen, josko tämä saisi neuvoteltua työntekijöille paremmat palkat. 

 Zack havatui rekan moottorin murinaan. Tilan hiekkatietä pitkin saapui kaksi suurta ja kiiltävää hevosautoa. Autot näyttivät modernimmilta kuin koko Zackin tila. Ja kyllä, hän kutsui Wyomingia omakseen, vaikka tiesikin tilan omistajuuden kuuluvan toiselle. Autot kaarsivat jo pihaan. Zack vislasi kimeästi kaksi lyhyttä vislausta ja tallista kurkkasi samantien useampi silmäpari. Jacob ja Hannah olivat pysyneet lähistöllä valmiina vastaanottamaan uudet tulokkaat ja kurkkasivat nyt tallin ovelta saapuvia rekkoja. Jacob vislasi kunnioittavaan sävyyn ja liehutti kasvojaan hatullaan. "Melkoisia autoja." Mies totesi hiljaa painaessaan hatun takaisin päähänsä. 

 Autot saatiin parkkiin ja lastaussillat auki. Muutama meksikaanikin rynnisti laitumen aitoja korjailemasta auttamaan hevosten purkamisessa. Zack kätteli kuljettajia, jotka kiittelivät jo vuolaasti että heitä oli tultu niin sankoin joukoin auttamaan. "Pitkä matka takana?" Zack kysäisi toiselta kuskeista. "Ja edessä." Mies totesi muttei kertonut asiasta sen enempää. Zack ajatteli miesten joutuvan ajavan takaisin vielä tukikohtaansa, muttei tiennyt sen tarkemmin, missä kyseinen tukikohta sijaitsi. 

 Autossa heitä oli vastassa monta laikukasta takalistoa. Toisessa autossa matkusti oreja ja toisessa tammoja. Painthevosia, luultavasti huippusukuisia lännenhevosia. Zack vain toivoa että edes osa hevosista olisi jo koulutettuja. Kuin taivaanlahjana toinen kuskeista luki Chaoritan hänelle jättämän viestin ääneen. 

"Tässäpä sinulle uusi aarrelasti, rakas Zack. 

Tämä aarrelasti on huippusukuista painthorsea, jotka ovat kaikki valittu sinua ja perhettäsi ajatellen. Ne ovat täysin koulutettuja ja valmiita kilparadalle vaikka samantien. Jack myös kertoi työntekijäongelmastamme ja olen myöntynyt vaatimuksiin palkkatason nostamisesta. Pitäkää hyvää huolta uusista murusistani, hevosten paperit ovat Jackilla ja tulevat astutukset laitan tiedoksi sinun ja Jackin sähköpostiin.

Rakkain terveisin, Chaorita von Hellgren."

Asioilla oli siis tapana järjestyä jopa itsestään. Zack pohti. Jacob irrotti jo toisen kuskin kanssa oreja autosta. Hannah oli rapsuttelemassa uusia tammoja ja meksikaanit auttoivat aukomalla ovia uusia hevosia varten. "Laitetaan orit talliin ja tammat erotteluaitaukseen." Zack viittasi kauempana sijaitsevaan tarhaan, johon yleensä kerättiin kesytettävät villimustangit. Kukaan ei vastannut, mutta eipä heidän tarvinnutkaan. Zackin sana oli tilalla laki ja yleensä miehen päätökset olivat hyvin perusteltuja. Hannah lähti taluttamaan ensimmäisiä tammoja kohti erotteluaitausta ja Jacob sai viimeisen orin ulos autosta. Ruunivoikonkirjava ori huuteli tammojen perään, mutta seurasi Jacobia kyselemättä sisälle talliin. Zack oli kuin olikin tyytyväinen näkemäänsä. Jokainen hevonen oli entistä upeampi. Ehkä rouva von Hellgren tiesi sittenkin mitä oli tekemässä...